Itseä etsimässä..

Olen monena päivänä tuijottanut tässä tyhjää sivua..En vieläkään oikein tiedä mitä kirjoittaisin.. Pää on ylikuormitettu ajatuksista, mutta en saa kirjoitettua mitään järkevää..

Tällä hetkellä (ja jo jonkin aikaa) mut on vallannut tajuton väsymys, uupumus, melankolia.. Nukkuisin vuorokauden ympäri, en saa mitään aikaiseksi, olen huonolla tuulella (myös siksi kun en saa mitään aikaiseksi) ja mikään ei tunnu miltään..pelkkää tyhjää ja turtaa..Unta unta ja unta.. Sitä vain.. Välttelen ihmisiäkin ja....Huoh..Listaa jatkuisi loputtomiin..Painokin on noussut ihan järisyttävän oksettaviin lukemiin..

               

Mahdollisia syitä on monia: Uupumus, kova stressi, paniikkihäiriön mahdollisesti pahempi vaihe, veriarvot huonot,vitamiinin puutostila,  syömätouhut rempallaan, liikunnan puute tai kaikkien näiden yhteistulos...Tiijä tuota.. Tuumailin, että jos ei kahteen viikkoon ala tapahtua mitään, niin kaippa tuota olis käytävä lääkärin puheilla... (ja siis lääkäriinhän mua ei saa kuin pää kainalossa)..

Kaikesta tästä kärsii mun itseni lisäksi myös kaikki mun läheiset.. Uusivuosikin meni niin persiilleen, ettei voi enää pahemmaksi laittaa.. Sain karulla tavalla huomata, että tämä "tila" ja kuningas alkoholi EIVÄT sovi yhteen.. Meni kontrolli, enkä enää itsekään tuntenut itseäni..Tiedän vain että oikea minä, ei IKINÄ käyttäytyisi tuolla tavalla.. :/  .Tein ja sanoin asioita, joita kadun lopun elämäni.. Voi kun saisin pyyhittyä koko tyhmän päivän mun elämästä..Saan edelleen korjata virheitäni..
Nyt yritän vain joka päivä muistaa olla parempi ihminen ja yrittää tehdä pieniä hyviä tekoja..

Olen siis eksyksissä, hukassa, kadoksissa..itseltänikin..  Tiedän vain, etten ole nyt se joka oikeasti olen..Tiedän että se oikea minä on tuolla jossain..Se on vain karannut kaiken tämän taakan alta jonnekkin ja se pitäisi löytää..minä HALUAN löytää sen!! Niin itseni, kuin läheistenikin takia!


                          

Treenitkin pitäisi aloittaa uudestaan..Millä jaksamisella ja motivaatiolla? Toisaalta se voisi olla ratkaisu kaikkeen, se mistä nautin..Pitäisi vaan saada se perse sinne lenkille ja salille..


Toissapäivänä löysin pilkahduksen itseäni..Yövuoron jälkeen nukuin pitkään, mutta lähes heti ylösnoustuani otin koiran valjaisiin ja vein lenkille..ja juoksin sen kanssa.. ja se tuntui HYVÄLTÄ! Ekan juoksupyrähdyksen jälkeen kun jalat olisivat jatkaneet vielä..Se TUNTUI HYVÄLTÄ!!!  Se oli harvoja kertoja tässä lähiaikoina, jolloin jokin oikeasti liikahti mun sisällä ja TUNSIN jotain..pilkahduksen ONNELLISUUTTA!! Olisin voinut lähes itkeä sen vuoksi.. :) Tiedän siis, että nyt täytyy vaan tässä lähipäivinä suunnata uudestaan sinne lenkille.. Toivonpilkahdus..se on se mitä tunsin..

Sitten taas töihin tullessa minut valtasi se sama uupumus ja aloitekyvyttömyys.. Tänä yönä on hieman parempi..saatan saada jotain aikaiseksi..Ainakin hommat on luistanut paremmin.. Jospa ne pari roikkuvaa hommaa sais nyt vielä pois niin voisin hyvillä mielin lähteä loppuviikoksi vapaalle..

Sunnuntaina olisikin veljentytön 2v-synttärikahvit. Ne pikku muruset saa kyllä aina hetkeksi omat murheet unohtumaan <3

Ai niin ja tosiaan, lauantain vastaisena yönä musta tulikin triplatäti kun toisellekin veljelleni putkahti potra poika maailmaan. Tänään kävin tuota tummatukkaista uutukaista ihmettelemässä ennenkuin lähtivät kotia kohti.. Se oli jotenkin hassua.. En tiedä miksi :D

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että olo keveni ja iso kivi putosi harteilta.. Kun sain vihdoin kiteytettyä päällisinpuolin tuntemukset sanoiksi ja tuoda ne "julki".. Aivan sama kuka tätä lukee.. Tämä on vain elämää, mitäpä sitä kaunistelemaan.. Joskus tällaisiakin fiiliksiä niiden ainaisten ihanien, onnellisten, jipii,  wuhuu tunnelmien jatkoksi.. Ei mullakaan aina mee hyvin! :D

Näin..

Parempaa kohti..

Kepeitä, stressittömiä päiviä teille! <3

-VipeR

yritetään kaikki pitää tämä mielessä..minäkin..yritän..