Itsehän olen maalta kotoisin, eli ulkona on tullut paljon vietettyä aikaa, niityillä ja metsissä.. Nyt kun olen tavallaan kaupunkilaistunut, on luonnossa liikkuminen jäänyt harmillisen vähäiseksi.. Tien toiselta puolelta onneksi lähtee metsäpolku ja pururata, ja tuonne metsäpolulle pyritään koiran kanssa lähtemään aina välillä karkuun kaupungin hulinaa (vaikka se humina kuuluukin sinne)..Koirakin nauttii, vai mitä tuumaatte:
Ja emäntä nauttii..silti jostain syystä tulee lähdettyä useammin lenkille tuonne kaduille juoksemaan.. osasyynä tähän kyllä lienee se, että oon nykyisin melkoinen arkajalka enkä kovin mielellään lähe metsään yksikseni juoksemaan..joskus välillä joo, mutta harvemmin..
No joka tapauksessa, viime viikonloppuna mulla oli mahdollisuus nauttia vapaasta viikonlopusta ja lauantaina vietinkin pari tuntia anopin kanssa marja- ja sienimetsässä. Saalistakin saatiin ja keli suosi!
Sunnuntaina sitten ajeltiin lapsuusmaisemiin ja lähellä sijaitsevalle luonnonsuojelualueelle, jossa on ihana vaellusreitti.. Reitin aikana noustaan korkealle vuorelle (nousun aikana kyllä hiki irtos ja jalkoja hapotti), laskeudutaan kapeaa, kiemurtelevaa, kivikkoista ja juurikkoista polkua vuoren rinnettä alas, kuljetaan metsän keskellä menevän kosken varrella ja sen yli, kuljetaan väljemmillä poluilla keskellä erilaisia metsämaita, sitten laskeudutaankin polkuja pitkin rotkon pohjalle ja sieltä taas ylös, pitkospuita pitkin suon poikki ja sen reunaa ja vielä hetki, niin huomaatkin olevasi ihanan tyynen lammen rannalla, johon laskeva aurinko luo säteitään, vieressä nuotiopaikka, josta joku on juuri lähtenyt..sitten suunnataankin takaisin autolle.. Vaikka reitti ei ole matkaltaan kuin vajaa 4km, vie se aikaa yli tunnin, koska maasto on niin hankalakulkuista ja kyllä siinä saa lämmön pintaan :D Peruskoulussa tuota reittiä on tullut viimeksi kierrettyä, enkä muistanut kyllä juuri mitään..
Mieli rentoutui tuolla reissulla ja välillä piti ihan pysähtyä kuuntelemaan sitä hiljaisuutta siellä metsässä, sillä sinne ei oikeasti kuulunut MITÄÄN! Sanoinkin seuralaiselle, että vielä tämän syksyn aikana pitää kiertää se toinenkin lapsuusmaisemissa oleva samantyylinen vaellusreitti.. Kärpänen siis puri ja olin niin onnellinen että tuli lähdettyä..
Nyt suunnattava treeneihin! Treenijuttuja kertoilen jossain vaiheessa, sillä edistystä on tapahtunut!! :)
Mukavaa loppuviikkoa ja kirpeitä syyspäiviä! :)
<3:VipeR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti